lauantai, 15. elokuu 2015

Kollit kuulema lihovat helposti kastroinnin jälkeen.

Eipä vaikuta siltä näiden kahden kohdalla loppujen lopuksi. Ne syövät oikein hyvin kumpikin, 2 annosta märkäruokaa päivässä/nenä ja lisäksi pienen raksu-välipalan kerran päivässä. Viime kuun ja tämän kuukauden välillä kummallekin on tullut painoa lisää hurjat 100 grammaa... 

Shiro on saavuttanut komeasti 4 kilogramman painon ja Kuro lähestyy seuraavaa merkkipaalua painamalla peräti 4,9 kilogrammaa. 

shirojakuro.jpg

tiistai, 28. heinäkuu 2015

Juhlittiin 1-v synttäreitä viikonloppuna

Poikaset tosiaan ehtivät jo vuoden ikään. Aamusta tietysti piti ottaa kunnon painimatsi sijaisäidin jaloissa sängyssä, jonka jälkeen sai spesiaaliherkku-aamupalan synttärin kunniaksi.

kisutsyndeaamuna.jpg

Mitään sen kummoisempaa juhlallisuutta ei ollut, mutta eipä pojat sitä kaivanneetkaan. Sijaisäidin paijailut ja hyväilyt olivat ihan riittävää lahjaa. 

shirojakuro.jpg

perjantai, 24. heinäkuu 2015

"Et pese sitä mun tassua!"

Shiro oli vahingossa eilen astunut siihen itteensä asioidessaan laatikolla. Sijaisäitihän tämän huomasi töistä kotiin tullessaan ja tunnollisesti siivosi jäljet. Eihän tämä kuitenkaan ollut ensimmäinen vahinko laatuaan. Sattuuhan näitä. 

Sitten tassujen tarkastus kummaltakin kisulta ja Shiron toinen takatassuista olikin likainen. Ei muuta kun pesemään tassua, mutta tästäpä ei poika pitänyt. Ei se ole koskaan pesemisestä millään muotoa pitänyt ja aina on kovin ottein yrittänyt päästä pakoon tilanteesta. 

Sinnikkäästi sijaisäiti pesi tassun ja oli juuri saamassa homman loppuun, kun Shiro sai kiemurreltua itsensä niin, että pääsi nappaamaan hampaillaan kiinni sijaisäidin peukalosta. Siitähän riemu repesi, kun sijaisäiti huusi kivusta ja sen jälkeen enemmänkin itki omaa loukattua ylpeyttään. Shiro ihmetteli koko touhua, mutta huomasi, että sijaisäiti oli vihainen, joten se liukeni tilaisuuden tullen pois paikalta. 

Sijaisäidin siirryttyä tyrehdyttämään verenvuotoa keittiön puolelle, Shiro tuli katselemaan toimitusta matolla makoillen ja kuunteli sijaisäidin itkuisia pyyntöjä olla astumatta enää vääriin paikkoihin, niin ei jouduta enää pesuille. Samaan hengenvetoon sijaisäiti lupasi, että seuraavalla kerralla hän käärii Shiron pyyhkeeseen tarpeeksi tiukasti, että kumpikaan ei loukkaannu. 

Shiro luimisti toista korvaansa ja toivoi, että sellaista tilannetta ei enää tulisi ja se saisi ihan itse puhdistaa itsensä tilanteen tullen. 

torstai, 16. heinäkuu 2015

Ei enää yskää. :D

Eli taas taisi sijaisäiti tehdä kärpäsestä härkäsen. :) Saattoi olla siis kyse vain "väärään kurkkuun" menneestä vedestä Kurolla, kun yski. 

Matokuuri on kuitenkin aloitettu, joten se viedään joka tapauksessa läpi eikä jätetä kesken. Pitipä punnitakin pojat, kun ovat eri painoiset. Kuro painaa peräti 4,8 Kg ja Shiro 3,9 Kg. Veljeksillä on aina ollut selvä ero painossa jo silloin, kun muuttivat sijaisäitinsä luokse asumaan, joten en tässä painoerossa näe mitään kummallista. Syövät kumpikin hyvällä ruokahalulla ja niillä on jopa muutama oma herkkuruoka, joka ei toiselle maistu. Saavatpa syödä jotain omaa välillä. :) 

Nyt alkaakin sitten 1v-synttäreiden valmistelu pikkuhiljaa. Ei siis todellakaan mitään varsinaisia juhlia pidetä, mutta täytyy sitä poikia muistaa, kun ovat jo vuoden selvinneet elon tiestään. :D

tiistai, 14. heinäkuu 2015

Elämää ei sen enempää...

Ensimmäisestä kirjoituksesta tullee pitkä, koska kissapoikien elämää on ehtinyt kulua jo melkein vuoden päivät. 

Syyskuussa 2014 kaksi pientä mustavalkoista suloista kissapalleroa, Shiro ja Kuro, asettuivat tämän ihmisen talouteen asumaan. Pojat ovat samasta pesueesta ja syntyneet kesällä 2014. Pojat saivat nimensä ulkonäkönsä perusteella ja sijaisäidin harrastuksen kautta japaniksi. Shiro sai nimensä valkoisen nenänsä vuoksi. Kuron nenä oli musta, joten sen vuoksi japaninkielinen sana mustalle. 

Alku yhteiselosta sujui suhteellisen mutkattomasti, mitä nyt sijaisäiti vähän liiankin helposti hermostui ja epäili kaikenlaisia mahdollisia ongelmia, joita kissoilla voi olla,aina pienekin kompastumisen sattuessa. 

Shirolla oli n. 4 kuukauden ikäisestä lähtien ongelmia pissaamisen kanssa. Se siis tipautti pienen pisaran pissaa esimerkiksi lattialle, sohvalle tai sängylle. Muuten se kyllä teki ja tekee edelleenkin tarpeensa ja pissat hiekkalaatikkoon, jonne kuuluukin. Käynnit yksityisellä eläinlääkärillä kuitenkin tuli tehtyä ja sieltä ei osattu ehdottaa muuta selitystä, kuin, että Shirolla olisi synnynnäinen rakenteellinen ongelma virtsanjohtimen ja virtsarakon välillä. Päätettiin kuitenkin jatkaa elämää ja seurata tilannetta, koska kissa kuitenkin leikki ja söi sekä eleli muutenkin normaalisti. Sitä kaiketi vain hävetti ja myös stressasi sijaisäidin jatkuva hössöttäminen ja stressaaminen turhasta. 

Pojat luovuttivat lisääntymiskykynsä eläinlääkärille täytettyään puoli vuotta talvella. Elämä sujui rauhallisesti omalla painollaan ja pojat toipuivat kastraatiosta loistavasti. Leikkauspäivän iltana jo veljekset riehuivat entiseen malliin. 

Pari kuukautta tämän jälkeen Shirolla kuitenkin alkoi valittelu, mutta ei kuitenkaan suoraan yhteydessä pissaamisen ajankohtaan. Virtsa haiskahti aavistuksen väkevämmältä, joten jälleen eläinlääkärireissu oli edessä, koska lopulta pissan seasta löytyi verta. Eläinlääkäri ei saanut pojalta virtsanäytettä, koska se oli käynyt asioillaan ennen kuin olin ehtinyt sen koppaan saada. Siispä Shirolta otettiin kotona kotikonstein (kauha pyllyn alle) pissanäyte ja kiikutettiin eläinlääkärille. Loppujen lopuksi virtsasta ei löytynyt tulehdusta eikä kiteitä, vaikkakin pieni määrä verta oli. Myös pH oli aavistuksen liian korkea, mutta siitä ei eläinlääkäri todennut mitään. Jo aikaisemmalla eläinlääkärikäynnillä oli epäilty idiopaattista kystiittiä eli stressiperäistä reagointia virtsateillä. Jatkossa siis kisujen ruokaan (märkäruoka) on lisätty aina tilkka vettä, jotta juovat tarpeeksi. Molemmille vedenlisäys siksi, että ne syövät toistensa kupeista sekaisin eikä niiden ruokailua voi esim. aamulla töihin lähtemisen vuoksi jäädä valvomaan. Jo tällä sekä sijaisäidin omalla stressinhallinnan yrityksillä saatiin tilannetta rauhoittumaan sekä eläinlääkärin määräämällä kipulääkkekuurilla. 

Sijaisäiti keksi sitten tilanteen vakauttamisen vuoksi ostaa pojille juoma-automaatin (Drinkwell), josta Shiro ei pitänyt alkuun ollenkaan. Kuro alkoi juoda siitä heti aivan, kuin se olisi aina ollut meillä. Shirolla meni 2-3 viikkoa totuttelussa, mutta sitten sekin alkoi juomaan automaatin kautta vettä. Olihan pojat aikaisemmin välillä juoneet myös suoraan vesihanasta. 

Näin Shiron tilanne rauhoittui.

Sijaisäiti tietysti konsultoi välillä omaa äitiään, joka on tottunut kissanomistaja. Ohjeena on käyttää maalaisjärkeä eikä heti ajatella pahinta. Helpointa on lähteä kotioloissa poissulkemaan asioita, joista kissojen oireet voivat aiheutua eikä syöksyä heti suin päin eläinlääkäriin, jos kerran kissa kuitenkin on yleiskuntonsa ja vointinsa perusteella hyvinvoiva pienistä haitoista huolimatta. 

Pääsemme nyt viimeinkin tämänhetkiseen tilanteeseen. 

Kurolla on ollut jo pienempänä parina päivänä yskää, joka meni itsekseen ohi. Sijaisäiti ajatteli sen olleen mahdollisesti jokin pieni vilustuminen, koska pojat olivat käyneet tutustumassa talvisella parvekkeella ulkoilmaan. Nyt Kuro on parina päivänä yskinyt jälleen. Kuitenkin pääsääntöisesti juomisen jälkeen, joten ensimmäisenä oletuksena on, että "väärään kurkkuun" pääsi eksymään pisara vettä. 

Kuron yskä kuulostaa vain niin ikävästi astmayskältä, koska henki pihisee yskiessä ja pää viistää maata. Tosin kissan pää voi viistää maata myös sen yskiessä esim. loisten takia tai juuri jonkin muun (vesipisaran) ärsyttäessä ylempiä hengitysteitä. Tässä tullaan siis siihen, että rakkaan äitimuorin neuvot ovat parhaat. Siispä nyt alkaa Kuron suhteen poissulkeminen eli ensimmäiseksi pojat joutuvat matokuurille. Sijaisäiti on vienyt veljekset pari kertaa kesän aikana ulos, joten voi olla, että jotain on sieltä saattanut varsin hyvin hypähtää mukaan. Ja jälleen palataan leikkimiseen ja syömiseen sekä juomiseen. Kuro leikkii, syö ja juo normaalisti, yskimistä ei ole leikkimisen tai syömisen jälkeen esiintynyt. Läähättämistä ei ole leikkien aikana ollut, kuin kerran nuorempana, kun se oikein innostui vähän liikaakin leikistä. Sama homma veljelläkin, eli innostuessaan liikaa se on joskus läähättänyt. Kun ne keskenään leikkivät ja juoksevat toistensa perässä, ei läähättämistä juoksemisen jälkeen ole ollut. 

Ja näin päästään loppuun. Eletään elämää eteenpäin, ei sen enempää. 

 

 

P.S. 

Olkaa ystävällisiä ja jättäkää syyllistävät kommentit mieluusti kirjoittamatta. Olen monissa paikoissa nähnyt paljolti syyllistäviä kommentteja toisilta kissanomistajilta, jos heidän mielestään kirjoittaja ei ole hoitanut, ruokkinut tai vienyt kissaansa eläinlääkärille heti pienenkin oireen tullessa vastaan. Saatan olla ensimmäistä kertaa itse kissanomistajana, mutta se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttää järkeä. Luulisi, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen osaa myös tulkita lemmikkiensä tilaa hyödyntäen muiden tuttujen ja läheisten kissanomistajien neuvoja. Kiitos.