Ensimmäisestä kirjoituksesta tullee pitkä, koska kissapoikien elämää on ehtinyt kulua jo melkein vuoden päivät. 

Syyskuussa 2014 kaksi pientä mustavalkoista suloista kissapalleroa, Shiro ja Kuro, asettuivat tämän ihmisen talouteen asumaan. Pojat ovat samasta pesueesta ja syntyneet kesällä 2014. Pojat saivat nimensä ulkonäkönsä perusteella ja sijaisäidin harrastuksen kautta japaniksi. Shiro sai nimensä valkoisen nenänsä vuoksi. Kuron nenä oli musta, joten sen vuoksi japaninkielinen sana mustalle. 

Alku yhteiselosta sujui suhteellisen mutkattomasti, mitä nyt sijaisäiti vähän liiankin helposti hermostui ja epäili kaikenlaisia mahdollisia ongelmia, joita kissoilla voi olla,aina pienekin kompastumisen sattuessa. 

Shirolla oli n. 4 kuukauden ikäisestä lähtien ongelmia pissaamisen kanssa. Se siis tipautti pienen pisaran pissaa esimerkiksi lattialle, sohvalle tai sängylle. Muuten se kyllä teki ja tekee edelleenkin tarpeensa ja pissat hiekkalaatikkoon, jonne kuuluukin. Käynnit yksityisellä eläinlääkärillä kuitenkin tuli tehtyä ja sieltä ei osattu ehdottaa muuta selitystä, kuin, että Shirolla olisi synnynnäinen rakenteellinen ongelma virtsanjohtimen ja virtsarakon välillä. Päätettiin kuitenkin jatkaa elämää ja seurata tilannetta, koska kissa kuitenkin leikki ja söi sekä eleli muutenkin normaalisti. Sitä kaiketi vain hävetti ja myös stressasi sijaisäidin jatkuva hössöttäminen ja stressaaminen turhasta. 

Pojat luovuttivat lisääntymiskykynsä eläinlääkärille täytettyään puoli vuotta talvella. Elämä sujui rauhallisesti omalla painollaan ja pojat toipuivat kastraatiosta loistavasti. Leikkauspäivän iltana jo veljekset riehuivat entiseen malliin. 

Pari kuukautta tämän jälkeen Shirolla kuitenkin alkoi valittelu, mutta ei kuitenkaan suoraan yhteydessä pissaamisen ajankohtaan. Virtsa haiskahti aavistuksen väkevämmältä, joten jälleen eläinlääkärireissu oli edessä, koska lopulta pissan seasta löytyi verta. Eläinlääkäri ei saanut pojalta virtsanäytettä, koska se oli käynyt asioillaan ennen kuin olin ehtinyt sen koppaan saada. Siispä Shirolta otettiin kotona kotikonstein (kauha pyllyn alle) pissanäyte ja kiikutettiin eläinlääkärille. Loppujen lopuksi virtsasta ei löytynyt tulehdusta eikä kiteitä, vaikkakin pieni määrä verta oli. Myös pH oli aavistuksen liian korkea, mutta siitä ei eläinlääkäri todennut mitään. Jo aikaisemmalla eläinlääkärikäynnillä oli epäilty idiopaattista kystiittiä eli stressiperäistä reagointia virtsateillä. Jatkossa siis kisujen ruokaan (märkäruoka) on lisätty aina tilkka vettä, jotta juovat tarpeeksi. Molemmille vedenlisäys siksi, että ne syövät toistensa kupeista sekaisin eikä niiden ruokailua voi esim. aamulla töihin lähtemisen vuoksi jäädä valvomaan. Jo tällä sekä sijaisäidin omalla stressinhallinnan yrityksillä saatiin tilannetta rauhoittumaan sekä eläinlääkärin määräämällä kipulääkkekuurilla. 

Sijaisäiti keksi sitten tilanteen vakauttamisen vuoksi ostaa pojille juoma-automaatin (Drinkwell), josta Shiro ei pitänyt alkuun ollenkaan. Kuro alkoi juoda siitä heti aivan, kuin se olisi aina ollut meillä. Shirolla meni 2-3 viikkoa totuttelussa, mutta sitten sekin alkoi juomaan automaatin kautta vettä. Olihan pojat aikaisemmin välillä juoneet myös suoraan vesihanasta. 

Näin Shiron tilanne rauhoittui.

Sijaisäiti tietysti konsultoi välillä omaa äitiään, joka on tottunut kissanomistaja. Ohjeena on käyttää maalaisjärkeä eikä heti ajatella pahinta. Helpointa on lähteä kotioloissa poissulkemaan asioita, joista kissojen oireet voivat aiheutua eikä syöksyä heti suin päin eläinlääkäriin, jos kerran kissa kuitenkin on yleiskuntonsa ja vointinsa perusteella hyvinvoiva pienistä haitoista huolimatta. 

Pääsemme nyt viimeinkin tämänhetkiseen tilanteeseen. 

Kurolla on ollut jo pienempänä parina päivänä yskää, joka meni itsekseen ohi. Sijaisäiti ajatteli sen olleen mahdollisesti jokin pieni vilustuminen, koska pojat olivat käyneet tutustumassa talvisella parvekkeella ulkoilmaan. Nyt Kuro on parina päivänä yskinyt jälleen. Kuitenkin pääsääntöisesti juomisen jälkeen, joten ensimmäisenä oletuksena on, että "väärään kurkkuun" pääsi eksymään pisara vettä. 

Kuron yskä kuulostaa vain niin ikävästi astmayskältä, koska henki pihisee yskiessä ja pää viistää maata. Tosin kissan pää voi viistää maata myös sen yskiessä esim. loisten takia tai juuri jonkin muun (vesipisaran) ärsyttäessä ylempiä hengitysteitä. Tässä tullaan siis siihen, että rakkaan äitimuorin neuvot ovat parhaat. Siispä nyt alkaa Kuron suhteen poissulkeminen eli ensimmäiseksi pojat joutuvat matokuurille. Sijaisäiti on vienyt veljekset pari kertaa kesän aikana ulos, joten voi olla, että jotain on sieltä saattanut varsin hyvin hypähtää mukaan. Ja jälleen palataan leikkimiseen ja syömiseen sekä juomiseen. Kuro leikkii, syö ja juo normaalisti, yskimistä ei ole leikkimisen tai syömisen jälkeen esiintynyt. Läähättämistä ei ole leikkien aikana ollut, kuin kerran nuorempana, kun se oikein innostui vähän liikaakin leikistä. Sama homma veljelläkin, eli innostuessaan liikaa se on joskus läähättänyt. Kun ne keskenään leikkivät ja juoksevat toistensa perässä, ei läähättämistä juoksemisen jälkeen ole ollut. 

Ja näin päästään loppuun. Eletään elämää eteenpäin, ei sen enempää. 

 

 

P.S. 

Olkaa ystävällisiä ja jättäkää syyllistävät kommentit mieluusti kirjoittamatta. Olen monissa paikoissa nähnyt paljolti syyllistäviä kommentteja toisilta kissanomistajilta, jos heidän mielestään kirjoittaja ei ole hoitanut, ruokkinut tai vienyt kissaansa eläinlääkärille heti pienenkin oireen tullessa vastaan. Saatan olla ensimmäistä kertaa itse kissanomistajana, mutta se ei tarkoita, ettenkö osaisi käyttää järkeä. Luulisi, että sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilainen osaa myös tulkita lemmikkiensä tilaa hyödyntäen muiden tuttujen ja läheisten kissanomistajien neuvoja. Kiitos.